Vertaisryhmäohjaus oppilaitosyhteistyönä

Päivitetty: elo 13



Oppilaanohjauksen tavoitteena on tukea ”oppilaita tekemään omiin valmiuksiinsa, arvoihinsa ja lähtökohtiinsa sekä kiinnostukseensa perustuvia arkielämää, opiskelua, jatko-opintoja sekä tulevaisuutta koskevia päätöksiä ja valintoja. Ohjauksen avulla oppilaat oppivat tiedostamaan mahdollisuutensa vaikuttaa oman elämänsä suunnitteluun ja päätöksentekoon” (POPS 2014, 159). Tavoitteen täyttämiseksi oppilaanohjausta voidaan perusopetuksessa toteuttaa monin eri tavoin. Vertaisryhmäohjaus on pienryhmäohjauksen menetelmä, jossa nuoret eivät ole ohjauksen kohteena vaan aktiivisina toimijoina. Vertaisuus nähdään ohjauksen lisäresurssina ja voimavarana, joka vahvistaa nuoren osallisuutta oman tulevaisuutensa suunnittelussa.


Vetovoimala-hankkeessa vertaisryhmätoimintaa lähdettiin toteuttamaan sen arjessa tehdyn havainnon pohjalta, että lähikouluissa opiskelevat erityistä tukea tarvitsevat nuoret kertoivat ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemuksestaan omassa kouluympäristössään. Eri kouluista kootuissa vertaisryhmissä nuoret kokivat voivansa hengähtää ja olla sellaisia kuin ovat. Saman suuntaisia olivat myös huoltajien toiveet Jenni Kurulan (2017, 52) pro gradu -tutkielmassa, jossa tutkittiin oppilaiden ja huoltajien toiveita ohjaukselle. ”Tätä omaa vertaistukea siihen, että muuallakin on erityisiä nuoria ja hekin pärjää. Ja että toisillakin on vaikeita juttuja ja saa siitä itellekin kokemusta.




Kokemus ulkopuolisuudesta saattaa leimata myös siirtymistä perusopetuksesta toiselle asteelle, mikä voi näyttäytyä esimerkiksi niin, ettei haluta hakeutua erityisammattioppilaitokseen tai valitaan oppilaalle turvallisena vaihtoehtona esitetty opiskelupolku. Karvin tuoreet arviointitulokset (Goman & al. 2020) puhuvat vertaisryhmien hyödyntämisen puolesta nivelvaiheen ohjausmenetelmänä. Niiden mukaan peruskouluissa tulisi käydä enemmän pienryhmäkeskusteluja, joissa valintoja pohdittaisiin yhdessä muiden nuorten kanssa. Havainto on yhdenmukainen opetuksen järjestäjien palautteen kanssa. He korostivat, että pienryhmiä ja vertaistukea voitaisiin hyödyntää enemmän ja tavoitteellisemmin.



“Ryhmämuotoinen ohjaus on parhaimmillaan voimavaraistava ja motivoiva rupeama, jossa vertaisryhmä itsessään toimii ohjauksen voimavarana. Ryhmässä on mahdollista oivaltaa asioita toisten kokemuksista ja mielipiteistä sekä jakaa ajatuksiaan koko ryhmälle.” (Ståhlberg 2019, 17.)


Jos omasta koulusta ei löydy oppilaalle kaveria, on omaa viiteryhmää haettava muualta. Vetovoimalassa tähän haasteeseen lähdettiin hakemaan vastausta oppilaitosyhteistyöstä, joka käynnistyi Oulussa, Rovaniemellä, Jyväskylässä ja Mikkelissä. Vertaisryhmät muodostuivat pääsääntöisesti vähintään kahden koulun oppilaista, joiden katsottiin tarvitsevan tehostettua ohjauksellista tukea siirtyäkseen onnistuneesti perusopetuksesta toiselle asteelle. Yhteiset tavoitteet ryhmätoiminnalle sovittiin moniammatillisesti ja jokaisen vertaisryhmän tavoitteet muotoutuivat omanlaisiksi.



"Sellainen paikka missä luottamus kasvaa joka hetki isommaksi ja isommaksi ja paikalle saapuu yhä uusia tähtiä kimaltavine sakaroineen että he voisivat tarttua toisiaan kädestä." (Lehtimäki, S. 2020)


Mitkä sitten olivat vertaisryhmätoiminnan vaikutukset toimintaan osallistuneille? Ohjaajien näkökulmasta parasta oli nähdä, miten nuoret toiminnan aikana vahvistuivat, saivat itseluottamusta ja rohkeutta toimia vapaammin ryhmässä. Luottamuksen rakentaminen vei aikaa, vaati mokailua ja hyväksytyksi tulemista siitä huolimatta. Tapaamisilla pyrittiin vahvistamaan hienovaraisesti jokaista nuorta ja hänen itsetuntoaan sekä tarvittaessa pysähdyttiin nuoren esiin tuomiin asioihin. Tuloksena oli näkyvää muutosta nuorten vuorovaikutuksessa ja käyttäytymisessä positiivisempaan suuntaan. Lisäksi käydessään tutustumassa erilaisiin ohjaus- ja palvelumuotoihin, nuoret saivat tietoa ja valmiuksia hakea tukea omaan tilanteeseensa. Vierailujen kautta he saivat myös mahdollisuuden tulla uusiin tilaisiin eri roolissa ja onnistua uusissa tilanteissa, mikä lisää pystyvyyden tunnetta. 


Nuorilta kerätyssä palautteessa 86% vastanneista oli sitä mieltä, että kannatti lähteä mukaan vertaisryhmätoimintaan ja että suosittelisi sitä myös muille. Vaikka oppilaitosvierailuja tehtiin useita, nuoret kaipasivat niitä vielä lisää, mikä kertoo käyntien tarpeellisuudesta. Parasta toiminnassa oli nuorten mielestä ollut vierailut eri paikkoihin, ryhmän muut nuoret ja tutustuminen uusiin ihmisiin. Myös huoltajien palaute vertaisryhmätoiminnasta on ollut pelkästään myönteistä.





Pilotointeja on arvioitu yhteisesti aina toiminnan päättymisen jälkeen. Yksi parhaista havainnoista on ollut, että koulujen ovet ovat avautuneet yhteiselle tekemiselle ja nuorisotyö on tullut luontevaksi osaksi opetusta ja ohjausta. Samankaltaisten ryhmien kanssa toimivat opettajat ovat saaneet yhteisestä toiminnasta vertaistukea myös omalle työlleen sekä uusia toimintatapoja. Pilotoinnin seurauksena on versonut uusia yhteistyömuotoja koulujen ja nuorisopalveluiden välille. Tämän lisäksi yhteistyö lisääntyi eri peruskoulujen välillä sekä toisen asteen oppilaitosten kanssa.


Miten sitten saada vertaisryhmätoiminta luonnolliseksi osaksi arjen peruskäytänteitä? Kyse on ennen kaikkea ajattelutavan ja toimintakulttuurin muutoksesta sekä resurssien uudelleen organisoinnista. Kokemuksemme mukaan muutos antaa enemmän kuin ottaa. Se vähentää joidenkin kohdalla yksilöohjauksen tarvetta ja näin vapauttaa resursseja niiden oppilaiden ohjaamiseen, jotka tarvitsevat enemmän henkilökohtaista tukea. Vertaisryhmäohjausta ei siis tarvitse nähdä lisätyönä, vaan vaihtoehtoisena ohjauksen menetelmänä yksilöohjauksen ja luokkamuotoisen ryhmäohjauksen rinnalle.


Uusi opetussuunnitelma mahdollistaa ohjauksen järjestämisen joustavin ratkaisuin ja kutsuu myös moniammatillista osaajajoukkoa mukaan yhteiseen työhön. Keskeistä vertaisryhmätoiminnan onnistuneelle toteuttamiselle onkin voimien yhdistäminen muiden toimijoiden kanssa. Työtä on helppo jakaa eri toimijoille niin, että jokainen vuorollaan vastaa toiminnan järjestelyistä ja sisällöistä. Näin ohjausmenetelmät monipuolistuvat ja nuoret saavat eri näkökulmia työstettäviin asioihin vetäjän ja toimintaympäristön vaihtuessa.




Voit lukea lisää vertaisryhmäohjauksesta artikkelistamme Vetovoimala-hankkeen julkaisussa, joka ilmestyy tulevana syksynä. Innostusta ja kokeilemisen rohkeutta uuteen lukuvuoteen!




Heidi Alatalo

Projektityöntekijä

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri



Anna-Kaisa Puusaari

Projektipäällikkö

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri


"Eniten tarvitsemme elämässä ihmistä, joka rohkaisee meitä tekemään sen, minkä osaamme."
- Ralph Waldo Emerson