Opiskelijan kokemus merkityksellisistä kohtaamisista omalla polullaan matkalla Luoviin


Ihmisen tarve on tulla kohdatuksi ja nähdyksi. Kohtaaminen ei ole asioiden tapahtumista pinnalla, vaan ihmisen sisällä, sydämessä koettua. Seuraavaksi saat lukea Luovin entisen opiskelijan kokemuksen merkityksellisistä kohtaamisista hänen omalla polullaan.


Merkityksellisiä kohtaamisia polullani


"Polkuni Luovin opiskelijaksi on alkanut lapsuudesta. Sairastuin perheolosuhteiden vuoksi vahvuuteen ja sain alle kaksikymppisenä burnoutin. Sitten vasta aloin puhumaan ääneen ja se prosessi on vieläkin käynnissä. Pitää ajatellakin, että mikään ei tule valmiiksi.”


”Olen tehnyt töitä 16 –vuotiaasta asti. Lukion ohella tein töitä ja sain ensimmäisen paniikkikohtauksen työpaikallani. Päädyin psykiatriseen päivystykseen ja siellä minulta kysyttiin, mitä minulle on tapahtunut. Polullani ensimmäinen käännekohta tapahtui psykiatrisella päivystyspoliklinikalla, jossa tapasin ihanan psykiatrisen sairaanhoitajan. Luotin häneen ja sain kertoa, mitä minulle on tapahtunut. Psykiatrinen sairaanhoitaja kertoi olevansa surullinen siitä, miten pystyin kertomaan tarinaani itkemättä ja rationaalisesti. Tämän merkityksellisen kohtaamisen myötä aloin ymmärtämään, että elämään kuuluu tunteet.”


”Paniikkikohtauksen jälkeen minulle tuli sosiaalisten tilanteiden pelko, enkä pystynyt enää menemään entiseen työpaikkaani, vaikka työpaikka yritti tukea minua ja pitää työntekijänään. Menin TE-toimiston asiakkaaksi ja siellä uratestauksen avulla selvitettiin, mikä voisi olla minulle oikea ala. Olin kiinnostunut valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta. TE –toimistosta ohjattiin hakemaan media-alan oppilaitoksen. Opiskelupaikassa, mitä he suosittelivat, oli normaalikokoiset, isot opiskelijaryhmät. Sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi selvitin itse tietoja Luovista ja ystäväni kanssa tulin tapaamaan opintoneuvojaa ja kerroin tilanteestani, miksi minun olisi hyvä päästä Luoviin opiskelemaan. Sain opiskelupaikan Luovista.”


”Ensimmäinen vuosi opiskelemassa oli todella pelottava. Tapasin muita ihmisiä, jotka olivat yhtä pelokkaita, kun minä ja se auttoi minua. Ensimmäinen vuosi ei ollut elämänlaadullisesti hyvä, oli paljon juhlimista. Toinen vuosi Luovissa oli erilainen. Opettajan näki minussa jotain. Hän antoi vastuuta, kohtasi ja kohteli minua niin, ettei nähnyt minua vain pelokkaana eikä sellaisena, että olisin vain vahva. Se opettajan tapa, jolla hän minut kohtasi, auttoi minua olemaan se ihminen, joka on tunnollinen ja tekee niitä asioita, mitkä tekevät itselleni hyvää. Opettaja ja ohjaaja Luovissa kantoivat minua päivä päivältä niin, että elämänhallintani alkoi lisääntyä.”


”Luoviin tullessani tulin semmoiseen ympäristöön, ettei minun tarvinnut osoittaa saavutuksiani. Minussa nähtiin jotain hyvää ja se antoi pohjan sille, että pystyin kasvamaan. Sain olla ympäristössä, missä suorituskeskeinen ajattelu ei ollut ainoa tie tuloksiin.”


”Opintojen aikana tunsin uutta aihetta kohtaan järjetöntä pelkoa. Opettaja lähti kuitenkin liikkeelle aiheen kanssa siitä, mikä mua kiinnostaa. Yhtäkkiä huomasin, että olinkin tehnyt verkkosivut ja olin oikean työtehtävän kautta yhteydessä oikeaan työelämään. Tapasin koulutehtävän kautta uuden ihmisen ja sain itselleni luottoa, että pystyin toimimaan tuntemattomien ihmisten kanssa.”


”Luovissa kehityin opiskelijana ja saavutin tavoitteita. Opiskelu ei ollut ongelmakeskeistä ja se oli hyvä, koska pelkäsin kohdata omia ongelmiani. Luovissa keskityttiin siihen, missä mä olen hyvä.”


”Valmistuin media-assistentiksi. Valmistumisen jälkeen pääsin kaupungin järjestämään uravalmennukseen ja siellä uravalmentaja kuuli minua ja koki tärkeänä etsiä juuri minulle sopivaa työpaikkaa. Vaikka työpaikan etsinnässä kului jonkin aikaa, minun suuri huoli kuultiin ja se otettiin tosissaan. Siellä ymmärrettiin, että on hyötyä, kun sain elämän balanssiin, eikä lähdetty liian aikaisin heiluttelemaan perustuksiani. Sitten sain palkkatuetun työpaikan.”


"Luovista valmistumisen jälkeen merkityksellisiä kohtaamisia olen kokenut muun muassa työelämässä esihenkilöni ja kollegan osalta, jotka molemmat uskoivat minuun, näkivät vahvuuteni ja myötävaikuttivat myös jatko-opintopäätökseeni."


”Haluan itse työntekijänä luoda tilanteita, missä kaikki pääsee tekemään asioita turvallisesti olemalla oma itsensä. Kehtaamaan. Haluaisin itse pystyä tuomaan omalla esimerkilläni omana itsenä olemisen tärkeyttä. Se on nykyaikana monille vaikeaa.”


”KEHTAAMAAN!”


Kohtaaminen on mahdollisuus. Aito kohtaaminen on läsnäoloa. Opiskelijan osallisuudella omalla polullaan on merkitystä. Osallisuuden kokemus tapahtuu kohtaamistilanteessa toisen ihmisen kanssa. Pysähdy, kuuntele, tue ja usko. Sinulle teko voi olla pieni, mutta kohtaamallesi ihmiselle se voi olla merkityksellinen.


Lähde: Ammattiopisto Luovin entisen opiskelijan haastattelu


Hymystä vetovoimaa!

Minna Miettinen

Erityisohjaaja

Ammattiopisto Luovi

"Eniten tarvitsemme elämässä ihmistä, joka rohkaisee meitä tekemään sen, minkä osaamme."
- Ralph Waldo Emerson