Melkein mestari

Päivitetty: 22o touko 2019

”Oppipoika-kisälli-mestari termillä tarkoitetaan oppimisympäristöä, jossa harjoittelija osallistuu aluksi työhön oppipoikana, tarkkaillen varttuneempien ammatinharjoittajien työtä ja osallistuen siihen, saaden asteittain yhä enemmän vastuuta ja edeten lopulta täysivaltaiseen ammatinharjoittajan asemaan. Kokeneempien suorittajien mallista oppiminen, itse tekeminen sekä harjoittelijoiden ja ammattilaisten välinen vuorovaikutus ovat keskeisiä tekijöitä tällaisessa oppipoikakoulutuksessa.


Menetelmä on perinteisesti kuulunut moniin taide-, käsityö- ja käytännön ammatteihin, mutta siitä on kehitetty sovelluksia myös ajattelu- ja ongelmanratkaisutaitojen opettamiseen. Kouluttaminen on kahdenvälistä työtä, opettajan ja opiskelijan välistä vuorovaikutusta.” (Tynjälä, P. 1999)


Alari muistaa hyvin, miten hän elokuussa 2018 asteli ensimmäistä kertaa Oulun Nuorten Pajakeskuksen ovesta sisään. Hän oli saanut opiskelupaikan Ammattiopisto Luovin VALMA-PAJA:lta ja mielen täytti paitsi jännitys myös positiivisten ajatusten ja odotusten hyrinä.


Heti ensimmäisen opiskeluviikon aikana kävi selväksi, että VALMA-PAJA:lla opiskellaan käytännönläheisesti ja työvaltaisesti. Arkea rytmittävät paitsi ryhmämuotoisesti toteutettavat työvaltaisen opiskelun päivät kaupoissa, puutarhalla ja hoivakodissa, myös Pajakeskuksella yksilöllisesti toteutettavat pajajaksot. Alari kertoo, että alussa olikin vaikea päättää, millä työpajalla ja millaisia työtehtäviä haluaisi harjoitella. Niin monta mielenkiintoista pajaa ja työtehtävää oli tarjolla!


- Kävin syyslukukaudella VALMA-opintoihin liittyen useammassa koulutuskokeilussa Luovilla ja niiden pohjalta sitten mietin eri pajoilla työskentelyä. PUKI-koulutus tuntui syksyllä mielenkiintoiselta ja meninkin sitten Raksa-pajalle aluksi. Se oli monipuolista hommaa ja teimme oikeita asiakastöitä. Raksapajalla sain työvalmentaja Karilta paljon ohjausta ja vinkkejä pienimuotoisten korjaus- ja rakenteluhommien tekoon. Tykkäsin!


Raksa-pajan työskentelyn jälkeen Alari osallistui muutaman viikon tiiviimmin VALMA- ryhmän työvaltaiseen opiskeluun ja ahersi hyllyttämässä lähikaupoissa sekä teki piha- ja lumitöitä tilaussaunalla. Aktiivinen ja taitava nuorimies tarvitsi kuitenkin selvästi lisähaasteita ja niin hän ryhtyi luokanvalvojan ja työvalmentaja Tarjan kanssa suunnittelemaan seuraavaa pajajaksoa puhtaanapitopajalle (PUPA).


- Tykkään opiskella toiminnallisesti ja VALMA-PAJA:lla se on onnistunut hyvin. Lähdin puhtaanapitopajalle aluksi kokeilemaan, miltä siellä työskentely tuntuisi, vaikka se ei välttämättä ihan minun jutultani kuulostanutkaan. Kaverini oli aiemmin ollut samalla pajalla ja kertoi, että siellä on hyvä porukka ja päivät menee nopsasti yhdessä töitä tehden. Mitään puhtaanapitoalan niksejä ei tarvitse tietää tai osata valmiiksi. Tarja kyllä opastaa ihan kaikessa.


Alarin oli alun perin tarkoitus työskennellä PUPA-pajalla tammikuusta talvilomaan kolmena päivänä viikossa. Sekä Alari että Tarja- työvalmentaja olivat tyytyväisiä jaksoon ja niin sitä päädyttiin yhteistuumin jatkamaan toukokuun loppuun.

Millaisia taitoja Alari on sitten pajalla saanut?


- Asun vielä vanhempieni kanssa ja minun ei ole tarvinnut oikeastaan ihan hirveästi kotona osallistua siivoukseen. Toki oman huoneen olen yrittänyt pitää kunnossa ja vanhemmat on opastaneet kaikissa perusjutuissa. Pajalle menin lopulta aika osaamattomana. Tarja ja jo pidemmän aikaa pajalla olleet nuoret kuitenkin perehdyttivät minut siivoukseen ja pyykkäykseen ja näyttivät aina mallia, miten mikäkin juttu tehdään. Teimme työpareina hommia ja minä olin aina jonkun kokeneemman kaverina. Olin aluksi selkeästi sellainen oppipoika.


Vähitellen siivouksen salat alkoivat kuitenkin aueta ja säännöllinen taitojen treenaus tuottaa tulosta:


- Aluksi kaikkein vaikein homma oli vessojen siivouksen yhteydessä vaihtaa roskapussit niihin tasoissa oleviin, integroituihin pönttöihin. En meinannut melkein millään saada pusseja paikalleen. Nyt sekin homma onnistuu tuosta vaan, Alari toteaa hymyssä suin.


Oppipojasta on viikkojen myötä kehittynyt jo melkoinen mestari, joka taitaa vessojen pesut ja moppaukset, mutta mitä mieltä Alari on siitä, onko näistä taidoista tulevaisuudessa mitään hyötyä?


- On. Ihan varmasti on. Minulle on vähitellen selkiintynyt, ettei se PUKI-koulutus ole minun juttuni, mutta remppa- ja siivoustaitoja tarvitsee omassa elämässään kyllä ihan joka päivä. Näihin hommiin olen saanut ihan tosi hyvän perehdytyksen ja opin. Osaisin varmasti jotakin ohjeistaa jo jollekin uudelle PUPA-pajalle tulevalle nuorellekin.


Alari jättää vähitellen PUPA- pajan toiminnot taakseen ja siirtyy treenaamaan kaupan alan työtehtäviä. Työvaltainen opiskelu on lisännyt kiinnostusta myös liiketalouden opintoihin tulevaisuudessa. Syyslukukauden VALMA-opinnoissa pyritään hyödyntämään paitsi ryhmämuotoista, työvaltaista opiskelua kaupan alalla myös PUPA- pajalta tuttua ”mestari- oppipoika”- asetelmaa. Ihanteellista olisi, jos Alari pääsisi koulutussopimusjaksolle lähikauppaan ja saisi mahdollisuuden tutustua koko työprosessiin tavaran tilauksesta lähtien kauppiaan (lue: mestarin) rinnalla. Alarin sanoin:


- Itse tekemällä oppii parhaiten. Ja kun vierellä on ammattilaisia, joidenka kanssa työtä voi tehdä yhdessä ja harjoitella, oppii vielä paremmin. Samalla tutustuu uusiin ihmisiin ja voi jopa saada kavereita. Hyvät työkaverit tekevät työn tekemisestä ja uuden oppimisesta vieläkin mukavampaa!



Henna Ijäs

Vetovoimainen tsemppari

erityisopettaja

Ammattiopisto Luovi

"Eniten tarvitsemme elämässä ihmistä, joka rohkaisee meitä tekemään sen, minkä osaamme."
- Ralph Waldo Emerson