Lääkärihoitaja tietenkin!


Muistan lapsuudestani lasten toiveammatteja käsittelevän television tietoiskun, jossa päiväkoti-ikäiset lapset kertoivat ujosti toiveammateistaan. Aurinkoisella päiväkodin pihamaalla kuvatun filminpätkän piti alun perin olla liikenteen vaaroista varoittava tietoisku, mutta siitä muodostuikin vuosien varrella yksi mieleenpainuvimmista ammatinvalintamainoksista. Uskon, että muutkin 1970-luvulla televisiota katsoneet, muistavat filmissä esiintyneen lakaisukoneen kuljettajan, lääkärihoitajan ja krattorimiehen. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/07/29/tietysti-lakasen-lakasinkoneella


Olisipa hauska tietää, mitä näistä lapsista on loppujen lopuksi tullut? Internetin ihmeellisessä maailmassa surffailtuani löysinkin tiedon, jonka mukaan Katso-lehti teki jutun näistä tietoiskun lapsista syksyllä 1987. Silloin lapset olivat jo varttuneet nuoriksi aikuisiksi ja tulevaisuussuunnitelmat olivat ehtineet muuttua. Lakaisukoneen kuljettajan ammatista haaveillut poika oli päätynyt puistotyöntekijäksi ja lääkärihoitajaksi aikonut tyttö hoiti kotona vastasyntynyttä vauvaansa. Valitettavasti tutkimusmatkani päättyi noihin jälkiin, enkä löytänyt vihjeitä siitä, mitä heille kuuluu nyt kun kuvausajankohdasta on vierähtänyt 43 vuotta. Millaisia työuria heillä on takanaan, montako tutkintoa tai koulutusta, ovatko he olleet onnellisia työssään, vai onko heitä kohdannut työttömyys tai työuupumus?


1970-luvulla maailma oli varsin toisenlainen kuin tänään. Elettiin aikaa, jolloin vielä kuviteltiin ammattiin kouluttautumisen merkitsevän samassa ammatissa ja työpaikassa työskentelyä aina eläkeikään saakka. Koulussa puhuttiin ammatinvalinnasta, mutta usein valintoihin vaikutti vahvasti omien vanhempien ammatit ja yhteiskunnallinen asema. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vähäisten vaihtoehtojen äärellä valintoja oli helppo tehdä.


Tänä päivänä tiedämme, että työelämä ja työurat ovat hyvin monimuotoisia ja harva meistä keski-ikäistä enää toimii siinä ammatissa, johon ensimmäiseksi kouluttautui. Ei siis ihme, että työelämä ja uravalinnat hämmentävät nuoria. Tästä ajasta kertoo sekin, että nuoret, jotka ovat paljon fiksumpia ja osaavampia, kuin mitä me olimme heidän iässään, ovat omien tulevaisuuden valintojensa suhteen aikaisempia sukupolvia epävarmempia. Se mikä tuntui vielä peruskoulun alaluokilla helpolta ja innostavalta kääntyykin hämmennykseksi uravalinnan ollessa konkreettisesti edessä. Samasta ilmiöstä kertovat myös ”Kun koulu loppuu”-tutkimuksen tulokset (TAT 2018), joiden mukaan 74% peruskoulun päättävistä nuorista koki uravalinnan vaikeaksi ja saamansa ohjauksen liian vähäiseksi. Kaikkein eniten epävarmuutta ja stressioireita uravalintojen äärellä kokivat kuitenkin toimintarajoitteiset ja heikon koulumenestyksen omaavat nuoret, joille tyypillistä oli uravalintojen kapea-alaisuus ja matala motivaatio opiskelua kohtaan. Opojen ammatinvalintatietoiskujen sijaan nuoret haluaisivat kuulla erilaisista aloista ja tehtävistä niissä toimivilta ihmisiltä tai päästä itse kokeilemaan ja tutustumaan aloihin ja koulutusta tarjoaviin oppilaitoksiin.


Me olemme valtakunnallisessa Vetotovoimala-hankkeessa tarttuneet nuorten toiveisiin tosimielellä. Haluamme kehittää yksilöllisiä ja sujuvia nivelvaiheen palveluja sekä peruskoulusta jatko-opintoihin hakeutuville nuorille, että jatkuvassa haussa opintojen äärelle palaville hakijoille. Kohteenamme on erityisesti ne nuoret, joilla on tuen tarvetta opinnoissaan.


Lähikouluyhteistyön ja ammatinvalintatietouden lisäksi haluamme tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet tulla tutustumaan ja kokeilemaan toisen asteen koulutusvaihtoehtoja lyhyestä vierailusta aina viikon mittaiselle koulutuskokeilujaksolle saakka. Tavoitteenamme on tehostaa myös nuorten työpajojen ja työelämän kanssa tehtävää nivelvaiheen yhteistyötä liittämällä TET-jaksot osaksi hakeutumisvaiheen ohjausta. Ammatillisen koulutuksen uudistus mahdollistaa entistä paremmin myös opintojen monimuotoisen toteutuksen omaan elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Verkko-opinnot ja osaamisen kartuttaminen työelämässä ovat vaihtoehtoina perinteisimmille opiskeluratkaisuille.


Palaan vielä aurinkoiseen kesäpäivään 1974. Lääkärihoitaja, lakaisukoneen kuljettaja, krattorimies, kuten myös minä ja sinä, voimme muistaa oman opiskelu- ja työuramme varrelta sellaisia tapahtumia ja henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet oman polkumme muotoutumiseen. Milloin ohjaus oli osuvaa tai minkä tilanteen olisit toivonut menneen toisin? Vetovoimalassa haastamme ohjauksen asiantuntijoiden lisäksi kehittämistyöhön myös nuoret ja heidän verkostonsa. Alueellisissa Vetovoimalan Yhteistyöfoorumeissa kuulemme mielellämme, mikä sinun mielestäsi toisi jatko-opintoihin tai ammatinvalinnan ohjaukseen lisää vetovoimaa tai millaisen tietoiskun tarjoisimme vuonna 2019 niille nuorille, jotka tekevät uravalinnan ratkaisuja tulevassa yhteishaussa?




Vetovoimainen innovaattori

Riina Karvonen

projektipäällikkö Vetovoimala-hanke

Ammattiopisto Luovi

"Eniten tarvitsemme elämässä ihmistä, joka rohkaisee meitä tekemään sen, minkä osaamme."
- Ralph Waldo Emerson