Minä, Lumi ja professori Amundson - katkelma opon päiväkirjastani

Updated: Oct 15, 2019


Syksyn auringon säteet valaisevat aulan. Yritän muistella, pakkasinko aamulla treenireppuuni juomapullon. Norman E. Amundson (www.normanamundson.com) huhuilee sisälläni:


“Kolme tärkeintä ohjaussuhteen edellytystä ovat aitous, asiakkaan ehdoton arvostaminen ja empaattinen ymmärtäminen”.

Ai niin, Amundsonin kirja 'Aktiivinen ohjaus -opas uraohjauksen ammattilaisille' jäi yöpöydälleni.


Nousen koulun portaita mietteissäni ja huikkaan: “Moi Lumi!”

Nuori vilkaisee puhelimen takaa nopeasti ja mutisee jotain minulle takaisin. Jatkan matkaani.

Lounasaikaan Lumi tulee yhtä aikaa kanssani palauttamaan astioita.


“Ehkä pääsisimme monista koettelemuksista, jos käyttäisimme vähän aikaa siihen, että ihmiset kokisivat, että välitämme heistä, että heillä on merkitystä.”

“Mitä kuuluu?”, kysyn Lumilta. Hänestä on kannettu huolta edellisessä oppilashuoltoryhmässä. “Eipä mitään”, Lumi vastaa. Amundson kuiskaa minulle:


"Muista ohjauksen tiekartta. Tiesulku 1. Et tiedä, mitä nuori haluaa nyt - keksi miten pääset tästä ohi ja eteenpäin”.

Tulee hetken hiljaisuus ja jatkan:

Hei mulla ois perjantaina aikaa, pääsisitkö käymään mun luona, niin jutellaan sun opinnoista, sopisiko se?

”No joo”, Lumi vastaa.

Amundson jatkaa minulle:


”Perustasolla ihmisillä on tarve olla näkyvä - asiakkaan täytyy voida tuntea, että heidän läsnäolonsa havaitaan ja että heidät yritetään saada tuntemaan itsensä tervetulleeksi.”

Hymyilen ja katson häntä silmiin. “Erinomaista, nähdään sitten”.


Odottelen Lumia työhuoneella. Hän ei tule. Lähden etsimään hetkeksi käytäville. Löydän Lumin istumasta naulakoilta. Istahdan viereen ja ilahdun hänen näkemisestään.

“Ai sä istut täällä, mukava nähdä. Mikä tuo sut tänne?”

"Täällä on rauhallista, enkä mä muistanut, että me sovittiin nähä”, Lumi vastaa.

No mutta tässähän on erittäin hyvä jutella”.

Istahdan viereen. ”Ootko yhtään miettinyt, mitä teet tulevalla TET-jaksolla?

Katson Lumia, hän tuijottaa lattiaa. ”En tiiä, enkä mää etes pääse mihinkään”.


Hetken on ihan hiljaista, hymähdän ja Amundson kuiskaa minulle:


“Alustavan arviointiprosessin osana yrität tässä vaiheessa ymmärtää asiakkaasi ongelmaa auttamalla häntä muotoilemaan ns. rajoitelauseita eli lauseita, joilla he kuvaavat sekä kokemaansa vaikeutta että sen syitä.”

“Ihan varmasti se voi tuntua just tuolta”, vastaan Lumille.

Hyväksyn hänen kokemuksensa ja juttelemme hetken häntä mietityttävistä asioista, siinä hiljaisessa aulassa. Kerron mahdollisuudesta tutustua ammatilliseen koulutukseen työelämään tutustumisjakson aikana. ”Luoviin voi mennä AmisTET-jaksolle viikoksi.”





Työhuoneeni ovi on auki. Valmistelen seuraavaan johtoryhmän kokoukseen esitystä nivelvaiheen opinto-ohjauksen mallista.

“No onko mulle sitä paikkaa?”

Vähän säpsähtäen herään ajatuksistani ja huomaan, että se on Lumi.

Niin, että onko mulle sitä TET-paikkaa?”

Laitan kannettavan kiinni ja toivon mielessäni, että automaattinen tallennus oli päällä.

“Kyllä jakso saadaan onnistumaan ja jaksolla pääset tutustumaan Luovin Oulun ja Muhoksen yksikön koulutuksiin”, vastaan.

Nuori saa tehtäväksi miettiä kotona, mille aloille AmisTET-jaksolla tutustuu (https://luovi.fi/hakijalle/ammatilliset-perustutkinnot/).


Puhelimeeni kilahtaa tekstiviesti.

"mä voisin tutust niihi leipurihommiin, liiketoiminta ja ehk sitten vaikka se maalari”, ilmoittelee Lumi. “Erinomaista", vastaan hänelle. "Ihanan monipuoliset alat. Mietitään sitten myöhemmin lisää, kun paikka varmistuu. T: opo”


Kutsukirje tulee sekä Lumille kotiin että koululle. Laitan Lumille viestin:

Haluatko, että lähden Luoville mukaan?

Saan vastauksen: “Joo”.


Amundson muistuttaa, että suunnitelman tulee olla ohjattavan oma, konkreettinen myös tarpeellisia yksityiskohtia myöten. On varmistettava, että ohjattavalla on mietittynä myös varasuunnitelma.

Laitan TET-jaksoa edeltävänä päivänä viestin:

Moi! Moneltako me nähdään huomenna Luovilla?”

en ma muista”, Lumi vastaa.

Tarkistin kutsusta ja siinä on klo 9. Nähdään silloin pääoven edessä vai tulenko vastaan linja-autolle?"

Saan heti uuden viestin.

“joo. tuu pysäkille.”

Tulen siihen pysäkille. Tulet bussilla 20. Nähdään siinä pysäkillä siis klo 8.50, kun tulet. Laita heti viesti tai soita, jos tarvit apua.”


Aamu tuntuu hieman kylmältä, kun odottelen Lumin bussia saapuvaksi. Mielessäni käy ajatus, että mitähän tästä tulee. Vilkaisen vielä puhelinta, josko olisi tullut viesti. Bussi tulee ja Lumi sen mukana. Amundson ja minä sanomme yhteen ääneen:


Olen iloinen, että olet tullut. Ennen kuin käymme itse asiaan, ajattelin että voisimme tutustua toisiimme muutaman minuutin ajan. Sopiiko se sinulle?”

Lumi katsahtaa minua ja näen pienen hymyn välähdyksen.

“Joo”, hän vastaa.

Jatkan kysymällä miten Lumin aamu on mennyt.

"Ihan hyvin. Mutta mikä tää koulu oikein on? Ja sitten ketä muita tänne tulee? Mennäänkö me kaikki porukassa? En mää halua mennä. Onko tää nyt ihan pakko?

Näistä juttelemme samalla, kun kävelemme kohti pääovea ja siitä ala-aulaan.


Ala-aulassa vähän vanhempi, lämpimästi hymyilevä nainen katsoo meitä ja tervehtii. Kun kohtaamme, hän jatkaa katsoen Lumia:

Hei, oletko tulossa AmisTET:iin? Mistä koulusta?”

Lumi vastaa lyhyesti mistä koulusta on tulossa.

“Kiva juttu, kun tulit. Oletko siis Lumi?”

Näen kun Lumi katsoo hämmästyneenä, miten joku voi täällä jo tietää hänen nimensä.

“Joo, oon”, hän vastaa.


Pian aulaan tulee muitakin nuoria. Käymme yhdessä läpi päivän ohjelman, käytännön asioita ja lähdemme yhdessä sovittelemaan työvaatteita. Jännittynyt tunnelma purkautuu nauruksi ja hihittelyksi. Huomaan miten nuorten olemus jotenkin muuttuu heidän pukiessaan työvaatteet yllensä. Essut, myssyt ja takit saavat epäröivät nuoret yhtäkkiä näyttämään ammattiopiskelijoilta.


Aamupäivän tettiläiset saavat kokeilla leipurin opiskelutehtäviä. Porukalla tehdään täytekakku ja nautitaan kakkukahvit sekä poristaan opiskelusta. Luovin opiskelijat kertovat, millaista on opiskella Luovissa ja mikä heitä leipuriksi opiskelussa kiinnostaa. Lumin mielestä erityisesti kakun koristeleminen oli mieluisa tehtävä yhdessä toisen tettiläisen kanssa. Hänelläkin oli mukanaan mangakuvia, joita käytettiin koristelussa.


Lumi tulee yhdessä toisen tettiläisen kanssa lounaalle. Huomaan heidän päässeen hyvin juttuun keskenään, joten ehdotan Lumille, että lähden käymään toisella tettipaikalla. Juttelen Lumin kanssa hänen iltapäivän ohjelmastaan ja käymme läpi luokkatilat, joissa hänen ryhmällään on opetusta. Hän lupaa laittaa tekstiviestin, kun päivä päättyy. Lähden luottavaisin mielin.


Lumi laittaa viestin ja soitan hänelle takaisin. Lumi oli ollut iltapäivästä paketoimassa asiakkaiden ostoksia ja saanut seurata merkonomiopiskelijoiden kauppapäivää. Ryhmänohjaajaa Lumi kehui tosi mukavaksi ja opiskelijat olivat saaneet käydä kahvitauoilla just silloin, kun se oli passannut työhön. Lumi oli nähnyt Luovilla myös yhtä vanhaa yläasteen aikaista kaveriaan, joka oli ensin mennyt lukioon, mutta keskeyttänyt sen ja hakenut Luoville opiskelemaan liiketoimintaa. Kaveri opiskeli nyt ensimmäistä vuotta ja kuulemma tykkäsi ihan hulluna, koska sai olla viikoittain kaupassa töissä - oikeissa töissä, eikä tarvinnut vaan istua koululla. Lumikin oli miettinyt, että voisi tehdä jotain sellaista ja kertoi vielä, että menee huomenna koko päiväksi Luovin kauppaan töihin yhdessä sen kaverin kanssa. Loppuun Lumi vielä kertoi, että oli saanut opettajalta kehuja kakun koristelemisesta.


Amundson muistuttaa vielä, että ohjaajan tulee vahvistaa tapahtuvaa myönteistä muutosta.

Onpa mukava kuulla, että sinulla on ollut noin hieno päivä. Ihailen rohkeuttasi ja sitä, että sait päivän onnistumaan”, totean Lumille.


Luovin opintoneuvoja laittaa viestin:

Päivä meni tosi hyvin. Tutustuimme leipuri-kondiittorin ja merkonomin opintoihin. Huomenna näemme L:n kanssa samaan aikaan samassa paikassa.”

Puen takkini, laitan kypärän päähäni ja nappaan pöydältä kotiavaimen. Aurinko paistaa työhuoneeseeni, kun suljen sen oven.




Kirjoittajat:

Anne Hyvönen,

Nivelvaiheen opinto-ohjaaja, Oulun kaupunki


Jaana Heikkinen,

opinto-ohjaaja, Ammattiopisto Luovi






Lainaukset: Amundson E. Norman. Aktiivinen ohjaus. Opas uraohjauksen ammattilaisille.


"Eniten tarvitsemme elämässä ihmistä, joka rohkaisee meitä tekemään sen, minkä osaamme."
- Ralph Waldo Emerson