Etänä ja kuitenkin lähellä

Päivitetty: touko 14

Kukapa olisi osannut aavistaa uudenvuoden raketteja ampuessaan, millainen koko maailmaa koskeva hullu vuosi on edessämme. COVID-19 pyyhkäisi turvallisen arkemme ja rutiinimme hetkessä taka-alalle ja poikkeusolojen valmiussuunnitelmat ja kriisinkestävyytemme ovat joutuneet kevään aikana todelliseen testiin. Meiltä kaikilta on vaadittu uudenlaista joustavuutta ja sopeutumiskykyä nopeasti vaihtuviin tilanteisiin ja erilaisiin rajoitteisiin. Poikkeusoloissa me suomalaiset olemme kuitenkin jälleen osoittaneet kykymme nopeaan reagointiin ja joustaviin ratkaisuihin, joissa yhteisöllisyydellä ja yhteen hiileen puhaltamisella on ollut keskeinen merkitys. Suomalainen sisu on edelleen olemassa. Se näkyy meissä tahtona onnistua ja selvitä myös muuttuneissa olosuhteissa.


Digitaaliset palvelut ovat mahdollistaneet meille useimmille työn tekemisen etänä, mutta kaikkein merkittävin kolmiloikka on kuitenkin tehty opetuksen järjestämisessä kaikilla kouluasteilla. Etäopetukseen siirtyminen toteutettiin hämmästyttävällä nopeudella maaliskuun puolivälissä, koskien kaikkia kouluasteita peruskouluista yliopistoihin saakka. Nyt parin kuukauden urakoinnin jälkeen valtakunnalliset kyselyt osoittavat, että selvisimme hypystämme onnistuneesti. Tai emme pelkästään selvinneet, vaan samalla olemme kehittäneet ja oivaltaneet myös jotain uutta. Opettajista on kuoriutunut nopeutetulla aikataululla diginatiivien rinnalla kulkevia säänkestäviä digitaviksia, jotka ottavat rohkeasti käyttöön uusia toimintatapoja ja välineitä opetuksen toteutuksessa. Perustellusti voidaankin todeta, että etäopetus on lisännyt opetus- ja ohjaushenkilöstön digiosaamista enemmän ja nopeammin, kuin mitkään aikaisemmat toimenpiteet tai hankkeet.


Digiaikaan syntyneille oppilaille ja opiskelijoille etäyhteyksien ja erilaisten opetusohjelmien käyttö on ollut helppoa, mutta jo olemassa olevien digitaitojen lisäksi opiskelijoita on haastettu myös uudenlaiseen yhteydenpitoon ja keskinäiseen vuoropuheluun opettajien ja ohjaajien kanssa. Lisäksi on vaadittu kykyä itsenäiseen ja kurinalaiseen opiskeluun sekä opintojen aikataulutukseen ja suunnitteluun. Nuoret ovat ottaneet haasteen vastaan jämerästi. Lisääntynyt vastuu ja luottamus toimivat myös nuorilla hyvinä itsenäisen työskentelyn katalysaattoreina. Ennakko-odotuksista poiketen etäopetus on mahdollistanut turvallisen ja yhdenvertaisen kanavan myös useimmille erityistä ja vaativaa erityisetä tukea opinnoissaan tarvitseville oppijoille. Ehkäpä nämä kokemukset vievät palvelujamme uudelle vuosikymmenelle, jossa huomioimme yhä paremmin erilaisten oppijoiden yksilölliset opintopolut ja palvelutarpeet? Mitä luonnollisemmin etäopetus ja -ohjaus voidaan liittää lähiopetuksen rinnalle, sitä paremmin se palvelee myös opiskelijan tarpeista nousevia opetusjärjestelyjä.


Teamsin välityksellä tapahtuvien opetustuokioiden, virtuaalikahvien ja porinapiirien luonne on muuttunut kahdessa kuukaudessa merkittävästi. Olemme liukuneet mukavassa myötävirrassa kohti yhä rennompaa vuorovaikutusta ja vähitellen myös availleet kameranäkymiä työpisteillemme. Jossakin vaiheessa verkkokokoustyökalut tulivat jo niin tutuiksi, että olemme löytäneet videolähetyksiin hauskat taustakuvat, jotka peittävät kotoisan kaaoksen työpistenäkymästä. Toisaalta realistinen videokuva voi tuottaa myös uudenlaista vertaisuutta toimijoiden välille. Kuuntelin tyttäreni tietokoneelta kantautuvaa ruotsin tuntia, jota opettaja piti ansiokkaasti kotinsa kodinhoitohuoneesta. Varsin mallikkaasti etenevän opetustuokion lomassa joku oppilaista kysäisi ohimennen:


"Hei, ope, onko sulla vielä noi samat pyykit tuolla kuivaustelineellä kuin viimeviikolla?”
”Ai, nuo vai? No, arvaa, olenko unohtanut?”, vastaa opettaja naureskellen.

Niin, aito kohtaaminen ja henkilökohtainen ohjaaminen näyttävät onnistuvan hyvin myös etänä. Etätyöskentely on myös OAJ:n tuoreen kyselyn perusteella vahvistanut koulun ja kodin välistä yhteistyötä sekä ennen kaikkea opetus- ja ohjaushenkilöstön ja nuorten välistä vuorovaikutusta. Hieman paradoksaalista, että etäjakso onkin lähentänyt meitä toisiimme.


Positiivisten silmälasien kautta katsottuna korona-aika on synnyttänyt opiskeluun ja opetukseen hyviä käytänteitä, uudenlaisia innovaatioita ja uutta toimintakulttuuria. Poikkeusolojen aikana olemme vahvistaneet taitoja, joille on käyttöä muulloinkin. Ehkä olemme tulleet hieman tietoisemmaksi myös vanhojen tapojen ja käytänteiden kehittämistarpeista? Tästä on hyvä jatkaa sekä etänä, että lähellä.


Riina Karvonen

Opiskelija-asiain päällikkö

Projektipäällikkö

Ammattiopisto Luovi


"Eniten tarvitsemme elämässä ihmistä, joka rohkaisee meitä tekemään sen, minkä osaamme."
- Ralph Waldo Emerson