Keskustelua Kainuusta

6.9.2019

YHTEISTYÖFOORUMI

 

Kajaaniin kokoontui mittava joukko ohjausalan osaajia pohtimaan ja kehittämään Kainuun alueen nivelvaiheen ohjauspalveluja erityisen ja vaativan erityisen tuen kohderyhmälle. Yhteistyöfoorumi järjestettiin yhteistyössä Kainuun ammattiopiston ja Ammattiopisto Luovin kanssa. Tilaisuuden alkuun Luovin opiskelijat olivat järjestäneet opettajien johdolla upean kahvitarjoilun ja kertoivat omasta opiskelustaan Luovissa.

Luovin opinto-ohjaaja Kaisa Posti ja opintoneuvoja Tuija Räinä kertoivat opiskelumahdollisuuksista ja yksilöllisistä opintopoluista Luovissa sekä tutustumis- ja koulutuskokeilumahdollisuuksista ennen opiskelemaan hakemista. Vaikka ammatillisiin koulutuksiin on nykyään kevään yhteisten hakuaikojen lisäksi jatkuva haku, opiskelupaikkaa ei saa välttämättä heti. Tärkeää on suunnitella odotteluajalle toimintaa, joka tukee tulevia opiskeluja ja ylläpitää toimintakykyä. Sopiva palvelu voi löytyä yhteistyöverkostojen avulla - esimerkiksi työhönvalmennus alalle, johon nuori on hakemassa opiskelemaan, on yksi mahdollinen vaihtoehto.

Luoviin haettaessa hakemukseen tulee toimittaa liitteenä asiantuntijan laatima lausunto tai selvitys erityisen tuen tarpeesta opinnoissa. Liitteiden osalta keskusteltiin, onko B-lausunto aina välttämätön. Todettiin, että mikäli erityisen tuen tarve on terveydentilaan liittyvä, lääkärin B- tai C-lausunto voi olla sopiva liite. Aina lääkärinlausunto ei ole välttämätön; liite voi olla myös joku muu ajantasainen dokumentti, joka kertoo hakijan toimintakyvystä sekä tuen ja ohjauksen tarpeesta opiskelussa. Lisätietoja Luoviin hakemisesta löytyy Luovin nettisivulta.

Kainuun ammattiopiston ja Luovin yhteistyö koettiin sujuvaksi; sijainti samassa rakennuksessa mahdollistaa matalan kynnyksen kohtaamiset ja mieltä askarruttavan asian pääsee kysäisemään nopeasti ja helposti. Pitkään tehty yhteistyö ja toisten toiminnan tuntemus koettiin hyvänä ja nivelvaiheen ohjauksen todettiin toimivan. Haasteena koettiin, että Kajaanissa ei ole riittävän monipuolista ammatillista koulutustarjontaa vaativan erityisen tuen kohderyhmälle. Esimerkiksi Muhos ja Oulu ovat nuorten ja perheiden näkökulmasta liian kaukana, eivätkä nuoret välttämättä uskalla muuttaa vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan. Niillä paikkakunnilla, joissa Luovilla on opiskelija-asuntola, tutustumis- ja koulutuskokeilujaksojen aikana pääsee kokeilemaan myös opiskelija-asuntolassa asumista. Tämä voi rohkaista nuorta ja perhettä suunnittelemaan opiskelua eri paikkakunnalle.

 

Seuraavaksi kuulimme tarinan onnistuneesta, työllistymiseen johtaneesta opintopolusta. Kajaanin Mamselliin työllistyneen Luovin entisen opiskelijan mielestä parasta Luovissa opiskelussa olivat ilmapiiri, tuki ja joustavuus elämäntilanteiden mukaisesti. Kajaanin Mamsellin edustaja totesi pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Luovin olevan tärkeä linkki työvoiman saatavuudessa ja näki mahdollisuutena sen, että opiskelijoista saadaan tulevia työntekijöitä. Jo opiskeluaikana monet Luovin opiskelijoista hankkivat osaamista Mamsellin työympäristöissä. Työelämän edustaja koki hyvänä aktiivisen yhteydenpidon ja mahdollisuuden keskustella eteen tulevista yhdessä. Työpaikkaohjaajan rooli opiskelijoiden ohjaamisessa ja perehdyttämisessä on merkittävä ja työntekijät ovatkin käyneet työpaikkaohjaajakoulutuksen. Työelämässä oppimisen aikana tehdään aluksi yhtä työtehtävää ja laajennetaan tehtävänkuvaa oppimisen mukaan, yksilöllisesti suunnitellen. Työelämän edustaja totesi, että heillä monenlaiset työntekijät nähdään rikkautena.

Lounaan jälkeen koulutusjohtaja Liisa Härmä kertoi yksilöllisistä opintopoluista Kainuun ammattiopistossa. Tällä hetkellä jatkuva haku on isoin väylä oppilaitokseen; enemmistö opiskelijoista tulee jatkuvan haun kautta. Jatkuva haku ja opiskelijoiden ikärakenteen muuttuminen tuo omat haasteensa opetuksen järjestämiseen. Opiskelu saattaa ehtiä jatkua pitkäänkin ennen kuin huomataan, että taustalla on haasteita, jotka vaikuttavat opiskeluun. Siirtymä toisen asteen opintoihin olisi hyvä hoitaa saattaen vaihtaen, jotta tiedetään riittävästi opiskelijoiden taustaa jo ennen opintojen alkamista. Koulutuskokeilu, tutustuminen ja vierailumahdollisuudet ovat käytössä myös KAO:ssa ja ja palvelut polutetaan yksilöllisesti. Erityisen tuen päätösten määrä on vähentynyt aikaisemmasta, sillä opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot mahdollistavat nykyisin kevyemmän tuen. Erityisen tuen päätös tehdään niille, joilla tuen tarve pidempikestoinen. Erityisen tuen tarpeita aiheuttavat esimerkiksi elämänhallintaan liittyvät haasteet ja oppimisvaikeudet. Keskeistä opiskelijoiden tukemisessa on varhainen puuttuminen ja verkostojen tiivis yhteistyö.

Päivän päätteeksi kuulimme Kajaanissa toimivan Ohjaamo NUPPAn roolista nuoren ohjauspolulla ja ohjausyhteistyössä. Etsivä nuorisotyö voi tulla mukaan ohjaukseen esimerkiksi siinä vaiheessa, kun opiskelu on vaarassa keskeytyä. Kokemus on, että mitä aikaisemmin päästään puuttumaan, sitä paremmat mahdollisuudet on onnistua. Jos nuorella ei vielä ole tarvittavia valmiuksia opiskeluun, voidaan ohjata esimerkiksi Startti-pajalle, joka vahvistaa opiskeluvalmiuksia. NUPPAn toiminnassa korostuu onnistumisten ja vahvuuksien varaan rakentaminen sekä toivon ylläpitäminen.

Ohjauksen alueellisista kehittämistarpeista todettiin yhteisesti, että moni asia Kajaanin alueella toimii hyvin. Kainuun alueella on pitkäaikaiset toimijat ja aktiiviset verkostot. Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä sujuvan nivelvaiheen ohjauksen äärellä!  

15.1.2019

KOULUTUKSELLINEN YHTEISTYÖFOORUMI

 

Kolmen erityistä tukea tarvitsevan lapsen äidin kokemuspuheenvuoro

Kokemustiedon jakaminen on meille Vetovoimala-hankkeessa tärkeää. Saimme Kajaanin tilaisuuteemme mukaan kolmen erityistä tukea tarvitsevan lapsen äidin Johannan kertomaan arjestaan kolmen ADHD-oireisen lapsen äitinä ja jakamaan ajatuksia, miten voisimme tehdä hyvää ohjaustyötä yhdessä perheiden kanssa, joissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Perhe on kohdannut lasten koulupoluilla erilaisia tilanteita ja joskus eteen on tullut haasteita, joiden äärellä olisi toivonut enemmän apua ja tukea arkeen. Johanna kertoi, miten elämässä oppii ymmärrystä erilaisuutta ja ihmisyyttä kohtaa ja myös erilaisia keinoja, miten lasta, nuorta ja perhettä voi auttaa ja tukea pärjäämään, selviytymään ja menemään elämässä eteenpäin. Lapset oireilevat hyvin eri tavoin, jolloin huolenaiheet ja tarpeetkin ovat erilaisia. Jokaisella luokalla todetaan olevan ainakin yhdellä lapsella ADHD-diagnoosi tai piirteitä siitä. Siksikin tiedon jakaminen ADHD:sta on Johannan mielestä tärkeää.

ADHD on neuropsykiatrinen häiriö ja sen aiheuttamiin haasteisiin on mahdollista saada apua. Oireita ovat mm. tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Arjessa oireet näkyvät yleensä vaikeutena hallita omaa toimintaa ja sen suunnittelua, impulsiivisena ja motorisesti levottomana käyttäytymisenä sekä tavallista korkeampana häiriöherkkyytenä. ADHD-oireisilla henkilöillä on toisaalta myös monia erityisvahvuuksia, jotka on tärkeä tunnistaa. Oireita voi hallita Johannan perheen kokemuksen mukaan ympäristön järjestelyjen ja struktuurin avulla. Muutostilanteet voivat vahvistaa oireiden ilmenemistä. Johanna kuvaili, miten tärkeää kohtaamisissa on ymmärtää, miten lapsen kokemus annetusta palautteesta voi vaikuttaa vahvasti koulunkäynnin sujumiseen. Perheen vanhin lapsi sai diagnoosin alaluokalla ja nyt 14-vuotiaana nuorena kuntoutuminen jatkuu edelleen. Nyt on ajankohtaista jo aloittaa jatko-opintoihin hakeutumisen suunnittelua. ADHD:n kanssa eläminen on elämänmittainen matka.

Johanna kertoi, että heidän lapsensa kohdalla lääkehoito on mahdollistanut kuntoutumisen, mutta lääkehoidon ei todeta itsessään riittävän. Ympäristön tarjoaman tuen merkitys on suuri ja lähiaikuisten ohjaustaidot keskeisessä roolissa. Arjen kuntouttava työ tehdään kotona, päiväkodissa ja koulussa – ei omasta toimintaympäristöstä irrallaan, vaan hyvät ohjauskäytännöt tulee saada osaksi arkea. 8.-luokalla olevan pojan ADHD-oireet ovat olleet vaikeita ja kuntoutuminen on päivittäistä. Huoli tulevaisuudesta mietityttää perhettä. Jatko-opintojen suunnitteleminen tarkoittaa muutoksia, uusia asioita ja mieleen nousee monia kysymyksiä. Miten muutoksiin voisi valmistautua? Pojan haasteena on impulsiivisuus ja aggressiivisuus sekä aistien vahvat poikkeavuudet, jotka ovat hankaloittaneet arkea. Sitä ihmisten on Johannan kokemuksen mukaan välillä hankalaa ymmärtää. Koskettaminenkin voi tuntua lyömiseltä, eikä poika siedä liian läheltä ohjaamista. ADHD-oireet näkyvät myös haasteina kaverisuhteissa. Oppimisen haasteena on todettu lisäksi vaikea lukihäiriö. Kuuloaisti on herkkä ja se aiheuttaa kuormitusta ryhmätilanteissa. On tärkeää, miten ADHD-oireisen lapsen kuntoutusta toteutetaan, miten aikuiset ottavat erilaisen lapsen/nuoren vastaan ja millä asenteella he kohtaavat koko perheen. Vähättelevä ja epäaito asenne heijastuu Johannan kokemuksen mukaan kohtaamisiin ja vaikuttaa siten lapsen koulunkäyntiin ja oppimiseen, kuntoutumiseen, jatko-opintoihin – koko elämään. Johanna toivoi ammattilaisilta rohkeutta avata sydän lapselle ja kuulla hänet aidosti. Hän kaipasi heiltä myös rohkeutta tehdä asioita eri tavalla ja auttaa lasta ryhmässä, jotta lapsi ei jäisi yksin eikä ajautuisi kaveriongelmiin. ADHD-oireisen lapsen kanssa toimivat keinot ovat käytettävissä koko luokalle. Johanna muistuttikin, että hyvistä keinoista hyötyy loppujen lopuksi koko luokka, kuten esimerkiksi toistoista ja selkeästä struktuurista.

On tärkeää, että vanhempi tulee kuulluksi ja ymmärretyksi iloineen ja suruineen. Johanna toivoi, ettei vanhempia syyllistettäisi, vaan nähtäisiin lapsen pienetkin onnistumiset ja muistettaisiin kertoa niitä ääneen etenkin lapselle, mutta myös vanhemmille.  Uusien taitojen oppiminen vie aikaa ja opettamisessa arvostava kohtaaminen on keskeistä.  Nyt heidän 8.-luokkalaisensa koulunkäyntiä tuetaan niin, että poika käy puolet oppitunneista pienryhmässä, jolloin hänen on helpompi keskittyä, opetusta tauotetaan tarpeen mukaan ja hyödynnetään erilaisia oppimiskanavia. Opetuksen tauotus ja vireystilan huomioiminen on koulupäivän aikana tärkeää. Myös nuoruuden haasteet tulee ohjauksessa ottaa huomioon – erilaiset tilanteet voivat rasittaa lisää, muiden haastava käyttäytyminen tarttuu helposti. Lasta/nuorta voi auttaa muun muassa siten, että oma paikka luokassa pysyisi samana, jolloin erilaiset aistiärsykkeet pysyisivät siedettävinä, eikä lapsen/nuoren tarvitsisi niin usein totuttautua uusiin ärsykkeisiin luokkatilassa. Äänimaailmalla voidaan vaikuttaa oppimiseen ja näin vähentää aistien kuormitusta, mikä vaikuttaa lapsen koko päivään. Läksyihin ei tahdo riittää voimavaroja koulupäivän jälkeen ja iltaisin on tärkeää palautua päivästä. Läksyjä ei saisikaan olla liikaa; niin että niitä tehdään useampi tunti koulupäivän lisäksi. Lapsi tarvitsee ohjausta arjen tasapainon ylläpitämisessä, muistutti Johanna.

Nykyään lisähaasteita koulunkäyntiin tuo vaatimus omatoimiseen opiskeluun, opiskelutehtäviin ja opintojen suunnitteluun, jo peruskoulussa mutta myös jatko-opinnoissa. Puutteet oman toiminnan ohjauksessa vaikeuttavat ADHD-oireisen omatoimista koulunkäyntiä. Ne heijastuvat myös vapaa-aikaan, kuten ruokarytmin ja vuorokausirytmin ylläpitämiseen. Myös rahan käyttö voi olla haastavaa ja joillain henkilöillä on riski erilaisiin riippuvuuksiin. Äitinä Johannaa huolestutti, miten tällainen lapsi tulee pärjäämään toisella paikkakunnalla – kuka katsoo nuoren perään ja ohjaa arjessa, tukee arkirytmiä ja huomaa ajoissa, jos jokin asia on vinossa, osaa tarvittaessa auttaa ja reagoida riittävän ajoissa. Johannan mielestä lähellä tulisi olla joku tuttu aikuinen, jolle nuori voi luottamuksella kertoa asioistaan, joka kysyy ja aidosti kuuntelee sekä huomaa nekin tilanteet, jolloin nuori ei itse puhu haasteistaan, vaan oireilee. Tuttu aikuinen osaa esittää oikeat kysymykset ja saa nuoren kertomaan, miltä hänestä tuntuu. Näin nuori oppii kertomaan asioitaan pikkuhiljaa, pyytämään apua ja ottamaan sitä vastaan. Nyt heidän pojallaan on elämä aika lailla tasapainossa ja hän pystyy tunnistamaan ja käyttämään vahvuuksiaan, joista empaattisuus ja halu auttaa toisia on Johannan mielestä näkyvin taito. Poika käy auttamassa isovanhempiaan – osaa ajatella toisten parasta.

Perheen 8.-luokkalainen miettii tällä hetkellä jatko-opintosuunnitelmiaan ja Johanna toikin esille, että suunnitelmia on tärkeää alkaa tehdä riittävän varhain. Erityistä tukea tarvitsevalle muutoksiin tottuminen vie huomattavasti enemmän aikaa. Jo kotoa pois muuttaminen on valtava muutos nuoren elämässä. Vanhempien huolta vähentää se, kun saa tietoa, saa kertoa omista huolistaan ja saa apua suunnitelmien tekemiseen. Jos kotipaikkakunnalta ei löydy jatko-opiskeluvaihtoehtoja, pitää miettiä, mille paikkakunnalle nuoren olisi mahdollista hakeutua. Pitää ryhtyä selvittämään, löytyykö sieltä sopivaa opiskelualaa, koulu ja asuminen – tukea ja apua arkeen koulussa ja vapaa-ajalla. Eli suunnitellaan toimiva kokonaispaketti. Sen rakentamisen Johanna näki suurena haasteena tällä hetkellä. Hän oli kuullut Luovin Muhoksen yksikön koulutusvaihtoehdoista, joista oli löytynyt yksi nuorta kiinnostava tutkinto. Hakeutuminen koulutuskokeiluun viikoksi kuulosti perheen mielestä hyvältä ajatukselta tässä vaiheessa. Muhoksen yksikön asuntolassa on mahdollista kokeilla myös asuntola-asumista kokeiluviikon ajan ja saada tietoa, miten asuntolan tuki ja ohjaus riittävät arjessa. Myös yhteistyö hoitavan tahon kanssa on jatko-opintojen suunnittelussa tärkeää. Hoitavan tahon tapaamiset voidaan suunnitella toteutuvaksi joko opiskelupaikkakunnalla tai kotipaikkakunnalla, jos käynnit sijoitetaan vaikka viikonlopun yhteyteen, jolloin opiskelija voi matkustaa opiskelupaikkakunnalle hieman myöhemmin tai kotiin vähän aikaisemmin. 

 

Tulevaisuuden suunnittelussa Johanna toivoi työelämältä ymmärrystä ja joustavuutta. Hän kysyi, pitääkö kaikkien pystyä huolehtimaan 40 työtunnin työviikoista, vai voisiko töissä käydä vaikka osa-aikaisesti ja kompensoida toimeentuloa jotenkin. Täysi työviikko voi olla monille ADHD-oireisille henkisesti liian raskas. Johanna halusi muistuttaa meitä kaikkia, kuinka tärkeää on antaa niille nuorille ja aikuisille aikaa kuntoutua, jotka sitä tarvitsevat, mutta samalla mahdollisuus myös opiskella ja tehdä työtä, vaikka osa-aikaisestikin. Yksi osa kuntoutumista on kaikkien elämän osa-alueiden tasapaino ja jokaiselle on tärkeää saada kuulua yhteiskuntaan ja yhteisöön. Vanhimman pojan jatko-opiskelusuunnitelmaa pitää suunnitella pitkäjännitteisesti - ajatellen jo aikuisuutta, miettien mitä voimavaroja on käytettävissä ja hyväksyen realistisia vaihtoehtoja, joiden varaan rakentaa. Tulevaisuus jännittää, ainakin äitiä. Ensi kesänä on edessä rippikoulu ja sitä suunnitellaan yhdessä seurakunnan toimijoiden kanssa. Olisi mahtavaa, että siitä tulisi onnistumisen kokemus, että poika kokisi pärjäävänsä muiden mukana.

 

Erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmilla on paljon työtä lasten koulun tukemisessa ja kasvattamisessa. Työelämä ei Johannan kokemuksen mukaan tue riittävästi erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien jaksamista. Yleisöstä äitiä kannustettiin puhumaan asioista koulussa, jotta ammattilaisilla ymmärrys kasvaisi. Ja entä tilanteessa, jos vanhemmalla itsellään on erityisen tuen tarpeita, jolloin arjenhallinta itsessään voi olla vanhemmalle suuri haaste? Se, millaista tukea on tarjolla, riippuu Johannan kokemuksen mukaan asuinpaikkakunnasta ja ihmisistä, joita kohtaa, joskin myös etäyhteyden kautta voi saada apua. Johanna muistutti, että itsestään on tärkeää pitää huoli, jotta haastavaa arkea jaksaa elää. Hän muistutti, että myös ammattilaisten tulee pitää huoli, että voimavarat riittävät erilaisten lasten ja perheiden kohtaamiseen, vaikkapa työohjauksellisin keinoin. Kouluilta heidän perheensä toivoi oikeanlaista suhtautumistapaa, riittävää tietotaitoa ja joustavia opetusjärjestelyjä, jotta jokainen lapsi voisi näyttää parhaan osaamisensa. Johanna toivoi, että jokainen perhe kokisi tulleensa kohdatuksi hyvin ja ymmärretyksi asioineen ja tunteineen. Opettajilta hän toivoi ymmärrystä erilaisia lapsia kohtaan ja halua hakea tietoa ja jakaa sitä. Lisäksi hän toivoi kouluihin riittävästi aikuisia ja ennaltaehkäisevää työtä – etteivät ongelmat kasvaisi liian suuriksi ja että jokainen lapsi voisi loistaa taidoillaan, myös ADHD-oireinen lapsi/nuori.

Hieno päivä Kajaanissa! Koolla komea joukko opetus- ja ohjausalan osaajia vaativan erityisen tuen ja toimintakyvyn teemojen äärellä. 

"Eniten tarvitsemme elämässä ihmistä, joka rohkaisee meitä tekemään sen, minkä osaamme."
- Ralph Waldo Emerson